23.4.2021/ Mika Rohula

Hybridityössä keskeiseksi menestystekijäksi nousee, kuinka valittuja virtuaalityökaluja ja -ympäristöjä osataan käyttää organisaatiossa. Menestyäkseen hybridityössä välineosaamisen ohella tarvitaan myös uudenlaista osaamista tavassa työskennellä. Tämä muutos korostuu etenkin niissä rooleissa, jotka fasilitoivat luovaa yhdessä tekemistä tiimeissä ja erilaisissa kehitysryhmissä. Kun lähdetään työskentelemään organisaatiossa hybridimallilla, on osattava vastata seuraaviin kysymyksiin:

  • Kuka valitsee organisaatiossa käytettävät virtuaalityökalut ja -ympäristöt?
  • Miten perehdytetään käyttäjät virtuaalityökaluihin ja -ympäristöihin?
  • Mikä on meidän tapa työskennellä virtuaaliympäristöissä ja valituilla työkaluilla?

Kaksi ensimmäistä ovat ainakin periaatteessa helppoja kysymyksiä. Työkalut ja ympäristöt valitsevat tekijät eli organisaation liiketoiminta. Miten tämä käytännössä toteutetaan, vaatiikin sitten vahvaa johtamista ja sisäistä yhteistyötä organisaation tukitoimintojen, kuten tietohallinnon ja tietoturvan kanssa. Työkalujen käytön perehdytys on usein organisaation ulkopuolisten tahojen tuottamaa palvelua. Kustannussyistä nämä perehdytykset järjestetään toisinaan ns. tuotelähtöisesti ja silloin aloitetaan työkalun asetuksien läpikäynnistä tai jostain muusta vastaavasta ”tärkeästä” ominaisuudesta. Tästä päästäänkin villakoiran ytimeen.

On erinomaisen työlästä ja vaikeaa määritellä uuden asian toimintatapaa tai -mallia organisaatiossa, joka on osasto-, tiimi- ja yksilötasolla hionut vuosia tapaa toimia yhteen. Nämä vuosien mittaan jalostuneet arvoketjut ovat vakiintuneet jokaisen selkäytimeen. Toisinaan nämä ketjut ovat tiimi- ja yksilötasolla yksityiskohdiltaan ja säännöiltään myös perustellusti tai perusteettomasti heterogeenisiä. Usein arvoketjut ulottuvat myös sidosryhmiin, jotka ovat optimoineet omat prosessinsa toimiakseen organisaation vakiintuneiden odotusten mukaisesti. Käytännössä vanhan toimintatavan täydellinen kopioiminen uuteen maailmaan on ylivoimaista.

Uuden toimintatavan rakentaminen vaatii aikaa ja resursseja. Ja vaikka toimintatapa olisikin ennakkoon hyvin suunniteltu ja jalkautettu, käytännössä arki tuo eteen yksityiskohtia, joita ei ole huomioitu. Näitä tilanteita varten tarvitaan organisaatioon joku, joka ottaa kopin

ja käynnistää tarvittavat toimenpiteet… muuten näillä palloilla on taipumus tippua ei-kenenkään-maalle.

Hybridityöloikassa vaikeinta on määrittää uusi tapa toimia virtuaalisesti. Ehkä hieman helpompaa on läpi viedä tarvittava muutos.